Suomessa lähes jokainen mies joutuu suorittamaan asevelvollisuuden tavalla tai toisella, ellei halua vastata seurauksista. Vapautuksia asevelvollisuudesta saa vain tarkoin harkituin ehdoin. Palveluksen lykkääminen on myös mahdollista, mikäli lykkäykselle on vahva peruste. Palvelus tulee suorittaa joko varusmies tai siviilipalveluksena. Totaalikieltäytyjiä eli henkilöitä jotka eivät suostu varusmies tai siviilipalvelukseen uhkaa, jopa 173 päivän ehdoton vankeustuomio. Naisilla ei ole asevelvollisuutta, mutta vuodesta 1995 lähtien naiset ovat kuitenkin voineet osallistua vapaaehtoisesti asepalvelukseen. Tänä vuonna vapaaehtoiseen asepalvelukseen haki 1516 naista. Asevelvollisuudesta on kohuttu Suomessa jo vuosia. Kysymys kuuluukin, onko ”pakkoarmeijassa” järkeä?

Asevelvollisuus Suomessa

Suomessa armeijan suoritusprosentti on suhteellisen korkea. Asevelvollisuus alkaa 18 vuotiaana, jolloin suurin osa ikäluokastaan ilmoittautuu kutsuntoihin. Velvollisuus päättyy, kun henkilö täyttää 60 vuotta. Armeijassa olo aika vaihtelee yleensä 6-12 kk välillä, osa haluaa pois mahdollisimman nopeasti, osa kokee armeijan omakseen ja viipyy pitempään. Armeija voi sytyttää myös haaveet tulevaisuuden ammatista puolustusvoimissa. Armeijassa on mahdollista suorittaa myös tulevaisuuden uraa edistäviä koulutuksia kuten ensiapukoulutus tai kuorma-auto kortti. Siviilipalvelus kestää 347 päivää, johon sisältyy koulutusta sekä työpalvelua. Maailmalla on hyvin erilaisia käytäntöjä asevelvollisuudesta. Suomi on yksi harvoista Euroopan maista, jossa on edelleen käytössä pakko värvääminen valtion palvelukseen. Asevelvollisuutta ollaankin kritisoitu muun muassa siksi, että sitä pidetään ”orjuutena”.  Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunta tutkii vuosittain suomalaisten mielipidettä asevelvollisuuteen. Vuonna 2017 noin 80% puolsi nykyisen järjestelmän säilyttämistä. Noin 10 % toivoi siirtymistä valikoivaan asevelvollisuuteen ja noin 10 % puolsi ammattiarmeijaan siirtymistä.

Kritiikkiä asevelvollisuudesta

Asevelvollinen on palveluksen ajan yhteiskunnan elätettävänä. Kokonaisuudessa varusmiespalvelun kustannukset ovat vuosittain jopa 350 miljoonaa euroa, sisältäen varusmiesten elinkustannukset. Suomen valtiolle 6 kk palvelus pelkästään päivärahojen osalta maksaa noin 8000e jokaista henkilöä kohden. Usealta nuorelta lykkääntyvät työt ja opiskelut armeijan takia, joka osaltaan vaikeuttaa urapolkua ja pitkittää työllistymistä. Asevelvollisuutta vastustavat pitävät asevelvollisuutta kansantaloudellisesti kalliina, vanhentuneena sekä epätasa-arvoisena käytäntönä. Tuula Tähtinen tutki väitöskirjassaan insuliiniresistenssiin liittyviä kardiovaskulaarisia riskitekijöitä ja niiden yhteyttä tupakointiin varusmiespalvelunaikana. Tutkimuksen perusteella varusmiesten paino nousi palveluksen aikana, lisäksi muun muassa virvoitusjuomien sekä leivonnaisten kulutus kasvoi runsaasti. Anni Ojajärvi tutki myös väitöskirjassaan tupakointia ja elintapoja. Ojalan mukaan armeija ei kannusta ihmisiä terveelliseen ruokavalioon, myös varusmiesten tupakointia pidetään tutkimuksen mukaan liian hyväksyttävänä ja helppona stressinhallintakeinona. Myös varusmiesten unenpuutteelle altistamista sekä kasarmien yleisiä sisäilmaongelmia on kritisoitu.

Asevelvollisuuden puolesta

Asevelvollisuuden puolesta puhujat taas pitävät asevelvollisuutta erittäin kustannustehokkaana tapana järjestää maanpuolustus, koska varusmiesten tekemä työ ja hyöty on hinnaltaan hyvin matala. Lisäksi asevelvollisuutta puolustellaan sillä, että armeijassa opitaan elämässä tarvittavia tärkeitä taitoja, kuten ryhmätyöskentelytaidot, johtamistaidot, kurinalaisuus, säännöllisyys sekä hyvästä fyysisestä kunnosta huolehtiminen. Mainittakoon että useat tekevät myös armeija aikanaan elinikäisiä ystäviä, palvelus aika voi myös olla monelle nuorelle ensiaskel itsenäistymiseen ja aikuistumiseen. Puolustusvoimat tukevat kestävää kehitystä ja luonnonsuojelu on yksi armeijassa opituista tärkeistä periaatteista.

Pähkinä purtavaksi

Olisiko myös maanpuolustuksessa sopivaa sanoa ”laatu korvaa määrän”? Mikäli sotatilanteessa Suomen armeija koostuisikin näistä motivoituneista armeijaan halunneista henkilöistä tai puolestaan palkallisista sotilaista sen sijaan, että sotilasmäärä olisi runsaampi, mutta sotilaiden taidot ja kiinnostus heikompi, katuisimmeko sellaista päätöstä?

Toistaiseksi näyttäisi kuitenkin siltä, että sekä suomenkansa ja päättäjät puoltavat asevelvollisuuden säilymistä ennallaan. Mikäli siis varusmies tai siviilipalvelus ei kiinnosta, kannattaa muistaa, että Ahvenanmaalla vakituisesti asuvat sekä Jehovan todistajat saavat vielä toistaiseksi vapautuksen asevelvollisuudesta. Vaihtoehtohan se on sekin.