Suomen Merivoimat ja puolustus

Suomi tunnetaan tuhansista järvistään, mutta Suomen kokonaispinta-alasta on myös yli 50 000 neliökilometriä merialuetta. Merialueiden sotilaallisesta puolustuksesta vastaa Suomen Merivoimat, joiden tehtävissä korostuvat sanat valvonta, torjunta ja turvaaminen. Mutta keitä ovat nämä merialueidemme puolustajat ja mistä Merivoimat heitä saavat joukkoihinsa?

Rannikkolaivasto ja prikaatit

Rannikkolaivastossa koulutus tapahtuu pääsiassa koulutusaluksilla, joissa miehistöä koulutetaan monenlaisiin tehtäviin alueellisen koskemattomuuden turvaamisesta hyökkäysten torjuntaan. Tehtävät vaativat tekijöiltään erilaisia henkisiä ja fyysisiä ominaisuuksia, kuten hyvää fyysistä kuntoa, stressinsietokykyä sekä kykyä sopeutua vaativiin olosuhteisiin.

Jos merenkäynti ei aiheuta pahoinvointia, voi harkita ryhtymistä laivaston miehistöksi tai aliupseeriksi. Jos taas haluaa ohjata venettä ja oppia lukemaan merimerkkejä, niin vaihtoehtona on suosittu sotilasveneenkuljettajan pesti. Taisteluvälineupseerin työ saattaa päihittää sotilasveneenkuljettajankin paikan, etenkin jos siviilissä on kertynyt kokemusta taistelupelien pelaamisesta. Rannikkolaivastossa on myös monia muita meripuolustuksen kannalta tärkeitä tehtäviä, kuten viestintä, joka kuuluu laivaradioupseerin työhön. Laivaradioupseerin on opittava mm. morsettamaan.

Kansi- ja konemiehen tehtävät ovat merkittäviä tehtäviä nekin. Sen lisäksi että kansimies pitää vahtia, hän myös käyttää ja huoltaa alusten taisteluvälineitä. Mitä olisi alus ja konehuone ilman konemiestä? Koneiston huolto, puhdistus ja kunnostus ovat tärkeitä toimenpiteitä aluksen toiminnan kannalta. Laivaston tärkeimmistä tehtävistä lienee kuitenkin laivakokin tehtävä, sillä eihän kukaan jaksa puolustaa maataan tyhjällä vatsalla. Laivakokiksi palkataan yleensä alan ammattilainen, joka huolehtii siitä, että miehistöllä on energiaa hoitaa vaativat tehtävänsä.

Autonkuljettajan koulutuksen etuihin kuuluu, että siinä voi suorittaa rekkakortin maksutta. Sotilaspoliisin uraa taas kannattaa harkita, jos on kiinnostunut vartioinnista ja itsepuolustuksesta. Maanpuolustajan tärkeimpiä ystäviä on kuitenkin lääkintämies, joka huolehtii mm. ensiavusta ja siitä, että miehistön taistelukunto säilyy. Rannikkolaivastossa toimii myös graafikko, jonka tehtävänä on mm. kuvata ja taltioida tärkeitä hetkiä seuraaville sukupolville. Rannikkolaivaston puolustustehtävät ovat moninaiset, ja mikäpä rannikkolaivastossa on opiskellessa, kun saa seilata vesillä ja katsella samalla suomalaista saaristomaisemaa.

Rannikkoprikaatin tehtävänä on kouluttaa miehistöä puolustamaan rannikkoa, ja tarjolla on tehtäviä merivalvojista tykkimiehiin ja varusmiesjohtajiin. Täälläkin voi kouluttautua lääkintämieheksi, ja siitä on varmasti hyötyä myös siviilissä. Raskaiden ajoneuvojen kuljettamisesta kiinnostuneelle on tarjolla sotilaskuljettajan pesti.

Merivalvojaksi puolestaan soveltuu henkilö, joka on luonteeltaan täsmällinen ja huolellinen. Johtajakoulutus käy taas niille, jotka ovat aiemmissa vaiheissa osoittaneet taitonsa. Jos johtajuus ei ole tarpeeksi haastava tehtävä, niin erikoisjoukoissa voi kouluttautua raivaaja- tai taistelusukeltajaksi. Maataan voi puolustaa pinnalla ja pinnan alla.

Uudenmaan prikaatissa miehistö saa koulutusta rannikon ja saariston vaativiin olosuhteisiin ja taistelutehtäviin: sieltä valmistuvat niin rannikkojääkärit kuin ohjusmiehetkin. Ne, joita kiinnostaa kriisinhallinta tai rauhanturvaaminen, voivat hakeutua ulkomaille harjoituksiin. Uudenmaan prikaatilla on myös laaja johtajakoulutus.

Suomenlinna ja Merisotakoulu

Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä mainittakoon Helsingin Suomenlinnassa toimiva Merisotakoulu, jossa voi valmistua merikadetiksi, reserviupseeriksi tai aliupseeriksi. Merellinen puolustus vaatii erityistaitoja joskus äärimmäisissäkin olosuhteissa. Merisotakoulussa opetus tapahtuu ammattitaitoisten opettajien johdolla, ja puolustustehtäviä harjoitellaan mm. koulutusaluksilla, joita on käytössä kolme.

Merikadetit voivat valita seuraavista aloista: rannikkojoukko, merivartio, laivasto tai johtaminen. Reserviupseerikurssille valitaan puolestaan jyvät akanoista. Reserviupseerilta vaaditaan mm. johtamistaitoa, hyvää fyysistä kuntoa, menestymistä aiemmissa harjoituksissa ja kokeissa sekä tietysti omaa halukkuutta tulla reserviupseeriksi joko rannikko- tai laivastojoukkoihin.

Käytännön ihmiselle, joka haluaa siirtää osaamistaan muille, aliupseerin ura on oikein hyvä vaihtoehto, sillä täydennyskoulutus jatkuu koko ura ajan. Palveltuaan 20 vuotta ja suoritettuaan mestaritason opinnot aliupseeri voi toimia esimerkiksi vartioston johtajana.